Muisteluita
Kun en tänne nyt taas ole
pahemmin saanu kirjooteltua, niin pistetääs nyt vähän taas
jotain. Tuli tossa aamunhämyssä mieleen se hetki kun kulkijan
tapasin ekaa kertaa. Oli tuo varsin mieletön hetki ja avas omat
silmät varsin mallikkaasti. Se itsensä kunnioittaminen ja rauha,
mikä hänestä huokui oli jotain ”in other world” ja nyt se on
tarttunut myös ihteeni. Kulkijan jälkeen olen tavannut aivan
uskomattoman ihania ja upeita ihmisiä ja kaikki he ovat jotain
opettaneet ihtestänikin.
Oma onni ja hyvä fiilis ei
aina tarvi suuria ihmeitä tai maailmaa mullistavia tapahtumia.
Kaikki on kuitenkin jollain tasolla lähtösin siusta ihtestäs. Jos
hymyilet kun teet jotain tai muistelet hetkiä niin se on jo iso
askel kohden omaa rauhaa. Tämä voi jonkun korviin kuulostaa jopa
itsekkäältä, mutta jos siitä ottaa sen negatiivisen sävyn päältä
ja tarkastelee sitä tilaa vain niin se tuntuu oikealta. En miekään
ole viel täysin tasapainossa ajatuksen ”elän täällä vain
itseäni varten enkä viihdyttääkseni muita” (tästä
elämänohjeesta haluan kiittää hyvää ystävääni joka taatusti
tietää kuka on kun lukasee tämän) koska lähtökohtasesti ihmiset
pitää tuota ajatusmallia itsekkäänä. Ei se kuitenkaan sitä ole.
Jos voit olla sinut ihtesi kanssa niin pystyt tarjoamaan muille sitä
iloa joka siusta huokuu.
Mitenkäs sitten rakkaus ja
muut isot sanat? Suosin niiden käyttöä vain silloin kun sitä
oikeasti tarkoittaa. Tai ystävän ja kaverin statuksen erottaminen
toisistaan. Minulla ei ole montaa joita voin kutsua ystäväksi ja
voi olla joskus niinkin että joku kutsuu miuta ystäväksi vaikka en
itse kutsuisi häntä siten. Ei se ”vähennä” toisen arvoa ja
koska olen mitä olen niin erittäin hyvä kaveri on jo todella
lähellä ystävyyttä olematta sitä kuitenkaan... Sekavaa eikö
totta :P
Kulkijan saapuminen
elämääni on siis todella muuttanut sitä. Olen vapaampi kuin
koskaan ennen ja rauhallisempi kuin olisin voinut koskaan uskoa
olevani. Te jotka miut tunnette nyt tälläisenä mitä olen, ette
varmaan uskoisi jos kertoisin millainen olen ollut ja te jotka olette
kanssani kulkenut jo vuosia, voitte varmasti todeta ”on se jätkä
muuttunut”
Haluaisin kiittää kaikkia
jotka ovat kanssani jaksaneet kulkea vuosia ja taas vuosia ja myös
teitä, jotka olette vasta vähän aikaa kulkenut samaa matkaa. Viime
vuosi oli täynnä iloa ja surua, menetystä ja saavutuksia. Niiden
kokemusten ansiosta tai niiden takia olen nyt tässä ja kirjoitan
ajatuksiani teille. Kyl te sen syrämessänne tunnette ketkä tähän
kiitosryöppyyn kuulutte.
Tätä vuotta odotan
innolla ja odotukset ovat aika korkealla. Mutta hei! Täysillä
vedetään ja kaikesta nautitaan. Tavoitteiden ei tarvitse olla
pieniä vaan ne voi uloittaa avaruuden toiselle laidalle tai
oikeastaan ne täytyy uloittaa sinne.
Eläkää hyvin toivon
teidän löytävän sen oman kulkijanne. Iloitkaa, halatkaa,
suudelkaa, hellikää olkaa toistenne lähellä, unohtamatta sitä
omaa tilaa ja ennen kaikkea NAUTTIKAA sillä kerralla ei ole
elettävänä kuin tämä yksi elämä :)
