Täydellinen maa

 Eräänä sateisena toukokuun iltana sattui hassu juttu... Törmäsin erääseen mielenkiintoiseen ohjeeseen, mihin liittyy olennaisesti maa. Maa on siis tässä tapauksessa tuo outo materiaali, minkä päällä kävelemme aina kun olemme ulkona. Haasteeni on siis löytää täydellistä maata projektiini. Mihin projektiin? No sitä en kerrokkaan vielä...


Palataan takaisin tuohon toukokuun sateiseen iltaan. Reppuun pakataan vettä, tyhjiä purkkeja, pieni puutarhalapio ja ajatus kirkkaana mielessään. Matka alkaa ja aika kuluu, mutta sitten kuulenkin takaani tutun murahduksen... Kulkija on liittynyt seuraani ja erityisen oudon tästä tilanteesta tekee se, että viimeksi kun Kulkijaan törmäsin, oli hän kymmenien kilometrien päässä tästä kyseisestä paikasta. Tämä ainakin todistaa Kulkijan reviirin laajuuden ja kerran kun erehdyin kysyyn häneltä tätä, niin hän kommentoi ”mikä reviiri? Mitkä rajat”. Toinen asia mikä ihmetyttää ja herättelee lisää kysymyksiä, on ehdottomasti se etten tällä kertaa edes keittänyt tuota tummaa kultaa, joka aina on toiminut varmana houkuttimena...


Noh. Takas aiheeseen. Kuulumiset kun olimme vaihtaneet ja kommunikaatio saatu jälleen toimimaa, niin Kulkija ihmetteli miun tarkoitustani mehtässä. Kerroin hänelle kerääväni maata ja nimenomaan täydellistä maata. Tämä sai sen tuhansia kertoja huomaamani koltiaisen virneen Kulkijan naamalle ja valmistauduin pahimpaan. Kohta hän kysyikin ”Mitä on maa? Ja mistä tunnistat täydellisen maan?”. Monasti olen joutunut miettimään mitä hän on tarkoittanut ja tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Mitä siis on maa ja miten erottaa maan täydellisestä maasta?


Kerroin Kulkijalle projektistani ja hän neuvoikin minulle muutan potentiaalisen paikan, mistä löytyy ainekset täydelliseen maaha. Silloin se valkeni minulle. Ei ole olemassa paikkaa missä on täydellistä maata. On ainoastaan tiettyjä aineksia mistä tämän maan voi valmistaa, jos löytää oikeat seokset. Huh en taas ole yhtään viisaampi mutta yritän kuitenkin.


Luonnollisesti Kulkija oli talvihorteestaan herännyt ja vähän tokkurassa vieläkin, mutta voin kertoa että oli upeaa törmätä vanhaan ystävääni ja nähdä että hänellä on kaikki kunnossa. Uskoisin ja oikeastaan olen todella varma siitä, että yhteisiä seikkailuja on tuloillaan ja Kulkija vihjaisikin eräästä paikasta mihin hän on seuraavana suunnistamassa.



Tällästä oli siis tarjolla tällä kertaa ja lisää on tuloillaan :)

Isojärvi 24-25.08.13 (osa 2)

Yö meni kuta meni mutta meni  kuitenkin. Vähän siinä koitti tuottaa hankaluuksia mut se on vain lisähaaste. Aamu olikin sitten aurinkoinen mutta todella vilpoinen, kahvit tulille siis ja maailman ihmettelyä. Mystikko kun pääsi pesäkolostaan ylös ja vähän kahvia nautittiin ja puita hakattiin seuraaville. Aikaa meni mitä meni mutta sitten tuli vihdoin aika aamupalan... Ja millanen aamupala se olikaan.

 No okei ei ehkä ihan puolukoita. Vaikka yllättäen, jopa mie niitä joitain söin (liian terveellistä)

Todellakin aamupala on päivän tärkein ateria ja sitä tietoa mukaillen aamupalana oli pekonia ja munia, sekä tietenkin KAHVIA :D

Siinä sitten ihmeteltiin ja Mystikko teki löydön, joka sijoittui aivan lähelle (aragnofobikot sulkekaa silmänne)

Tosiaan ihan vierestä löytyi tuollainen varvikko, joka oli täynnä n.20cm halkasijaltaan olevaa seittitaidetta. Omalla tavallaan oli jopa kaunista.

Ihmettelyn jälkeen palailimme takas laavulle ja katselimme ympäristöön vähän tarkemmin. Tyven järvi (ehkä ennemmin lampi) näytti myös oman taiteellisen puolensa, upeitten peilikuvien joukosta löytyi muutama helmikin, jotka tietenkin tuli kuvailtua.

 Luonto myös yrittänyt tehdän oman kodan. Ainakin ristiin kaatuneet puut saivat kotamaisen muodon.

Vielä tarvi yhdet tulet pakosta tehdä, kun luonto tarjosi tähänkin varsin hyvän syyn.

Näin tuli siis uhrattua leirin hengille feminiininen puu.

Kaikki hyvähän loppuu aikanaan ja niin myös tämä reissu. Luonto tarjosi kyllä maisemallisesti ja ilmallisesti aivan uskomattomat puitteet Mystikolle ja Kulkijalle. Kiirettäkään ei ollut ja siinä pois kulkiessa tuli mietittyä jo seuraavaa reissuakin, josta sitten enempi reissun jälkeen.

Viimeisellä pysähdyksellä, ennen autoa, saimme todeta italiaanojen olevan hyvässä asemassa (ainakin miesten). Taukopaikalle saapui 8 hehkeetä italiaano naista, joiden seurassa oli vain 2 miestä! Olisiko tarvinnut, suomalaisen kohteliaisuuden nimissä, mennä pelastamaan nämä miehet moiselta naisten paljoudelta ja kopata pari omaankin kainaloon :D

 Noh nyt kuitenkin jätämme italiaanot ja Isojärven hetkeksi rauhaan ja palaamme suunnitelemaan seuraavaa reissua.
Lopuksi vielä kuva, joka osoittaa ko. alueen suosion.

Isojärven kansallispuisto 

• Perustettu: 1982
• Pinta-ala 22 km2
• Sijainti: Kuhmoinen

Kiitos seurastanne ja palataan uusien seikkailujen tiimoilta.

Terv
Kulkija ja Mystikko
 

Isojärvi! 24-25.08.13 (Osa 1)

Ja niin taas on Kulkija ollut seikkailemassa, luonnonkauniissa maisemissa. Kohteeksi tällä kertaa valiintui Isojärven kansallispuisto Kuhmoisissa.

Vain muutamia aikoja takaperin, Kulkija otti yhteyttä ystäväänsä Mystikkoon ja alkoi vaativa suunnittelu reissua varten. Hetki jos toinenkin vierähti teknologiaa hyödyntäen ja reaaliaikaisia viestejä vaihdellen. Aikaa kului ja suunnitelma selkeytyi. Viikonlopun reissu Isojärven kansallispuistoon.

Suunnitelma kun selkeytyi, pakattiin ratsu ja lähdettiin liikkeelle. Tälläkin kerralla luotettavana ratsuna toimi peltihepo. Huomiota herättävän värisenä auto käänsi katseita myös. Tosin Kulkija ja Mystikko ei tätä huomannut, vaan keskittyi vain liikkumiseen ja maisemien ihmettelyyn. Aikaa kului ja maisema vaihtui mutta vihdoin he olivat perillä. 

Auto tyhjäksi ja vilkaisu alueen karttaan.

Ukot kun ovat liikkeellä, niin aina pitää vertailla kokoo. Tällä kertaa voiton vei Kulkija reppunsa kanssa.

Kartan tutkailua. Eksymisen riski on nimittäin suuri, kun nämä sankarit on liikkeellä (eikä aina edes kartan tutkailu auta).

Vihdoin oltiin valmiit, eli reput pykälään ja polulle. Joku oli joskus kertonut, että merkityt reitit merkataan... Mitä! Juu'u merkatut reitit merkataan. Seuraamme siis merkatun reitin merkkejä.

Maasto oli miellyttävän vaihtelevaa ja välillä joutui vähän tekemään töitäkin. Kulkija ja Mystikko ei kuitenkaan tästä lannistunut. Eteenpäin mentiin ja luontoa seurailtiin. Sitten heidän eteensä ilmestyi jotain käsittämätöntä. Nimittäin majavat pitivät majaansa seudulla. Todisteeksi, luonnon oman talttaajan aikaansaannoksista piti kuva jos toinenkin ottaa.

En sitten tiedä harrastaako majavaiset isottelua tai jotain, mutta tämä on jo aika vakuuttavaa jälkee.

Koska matkaa oli tarvottava "satoja kilometrejä" ja vain parissa päivässä, niin taukoja piti myös pitää. Kuin tilauksesta sellainen paikka löytyi.

Hattua ei ole vahingoitettu yhdessäkään kuvaussessiossa, vaan tässäkin kuvassa hän lepäilee Kulkijan polvella.

Näin siis matka jatkui, kohden suunniteltua leiripaikkaa. Välillä mentiin ylös.

ja välillä tultiin alas.

  Näin Kulkija ja Mystikko taivalsi pitkin ja poikin kansallispuiston maisemia. Mystisiä palojälkiäkin matkalla näkyi.

Jotka kyllä taisi olla vain metsäpalon jäljiltä. Mut hei! Emme voi tietää sitä varmasti. Välillä tarvi myös siirtyä maailmaan, jonka vain Mystikko tietää. Mitähän hänen päässä liikkui tuolloin? Käykää kysymässä  www.mystikko.net

Kulku siis jatkui ja jatkui ja vähän vielä jatkui, kunnes vihdoin pääsimme perille Vahterjärven laavulle ja mitä tehdään ensimmäisenä kun leiripaikalle päästään?
Pistetään tulet tietenkin ja kun tulet on niin sitten kahvia. Hahaa luulitteko jo päässeenne Kulkijan kahvi maininnasta :D Ei sitä ei tule koskaan tapahtumaan.

Nythän on käynyt niin, että tuo piristeistä mahtavin on saavuttanut uuden tason. Kulkija on itse paahtanut kahvipavut ja myllyttänyt ne. Herkku siis vain paranee ja paranee.

Matkalla tuli myös kuvailtua videoita, joten kipinkapin osoitteeseen https://www.youtube.com/user/SealedFate1981 josta löytyy myös viedoita Kulkijan toisesta harrastuksesta.

Jatkuu seuraavassa numerossa!

 

uus vanha harrastus

Koska kaikkea ei pysty tekemään.

Kuten aiemasta tekstistä kävi esille, niin nautin pitkästä saikusta ja aika ei taho kulua millään. En olis uskonut kuinka paljon voi toinen kaivata töitä mutta niin se vain on... Haluun töihin! Jotain siis piti keksiä ja pääti sen johdosta herätellä vanhaa harrastusta ja lähteä aarrejahtiin... Kyllä luitte aivan oikein :) aarrejahtiin. Tilasin siis metallinilmaisimen ja se odottelee postissa sitä että noudan sen sieltä. Olen joskus vuosia sitten tutustunut moiseen toimintaan ja nauttinut siitä, sitten kuitenkin kävi niin että harrastus jäi vähän taka-alalle ja melkein unohduksiin, melkein mutta ei täysin. Nyt siis kohti toisenlaista ulkoilua kun mehtässä ei kovin helposti käsipuolena pärjää (ainakaan mie kun en ole harjotellut) mutta ulos on päästävä. Etsin olalle ja puukko vyölle ja ei muuta kuin menoks...

Välillä onnistuu ja välillä ei!

Jokohan taas olis kulunut tarpeeksi aikaa ja uutta tekstiä kaivattaisiin? Niin tai näin niin nyt tulee pikkasen tarinaa.

Kuten moni on jo kuullut niin tarkoitukseni oli lähteä pohjosiin heti juhannuksena, mutta kuten yleensä niin suunnitelmiin tuleepi muutoksia ja elämä heittelee miten tahtoo. Tietty taloudellinen tilanne esti lähtöni kohden jäämerta ja myöskin se fakta että compia (tai oikeastaan compin telttaa) jouduttiin korjaileen ja teltan korjauksesta kiitos kuuluu Ranysille www.ranyselada.net

Päätinpä sitten hankkiutua töhin, saadakseni lisää taloudellista apua palkkatuloista. Sain kuin sainkin varastoduunia kohtalaisella palkalla ja sopivan mittaisen määräaikaisen työn. Ah ihanuutta, jo alkaa rahaa virtaan kohti matkakassaa. Tai sitten ei! Kävi nimittäin niin, että vain 3.5 työpäivän jälkeen sattui työtapaturma joka poisti vasemman käden toistaiseksi käytöstä. Ei saa ajaa, ei uida, ei kantaa, käytännössä siis en saa tuolla kädellä tehdä mitään. Tapaturma katkaisi 5. sormen koukistajajänteen, joka jouduttiin korjaamaan leikkauksella. Nyt sitten kuntoutetaan sormea ja toivotaan parasta.

Reissuja on tulossa kyllä mutta ajankohtaa en vielä tiedä. Muuten elämä on kohtuu mallillaan ja naaraspuolta edustava kulkijakin on kuvioissa mukana kaikessa ihanuudessaan :)

Eräänä keväisenä päivänä

Eräänä keväisenä päivänä, olin jälleen jutussa Kulkijan kanssa ja tämä tarinoi käyneensä jopa kaupungissa, joka jo itsessään on yllätys mutta suurempi yllätys oli se että missä kaupungissa... Annanninkin Kulkijalle vapauden kirjoittaa itse oma tarinansa (oletan että hän ainakin jotenkin osaa kirjoittaa)

Tuossa eräänä aurinkoisenä päivänä ravistelin talven lumet harteiltani ja rupesin ihmettelemään tätä kummaa tarvetta lähteä alueille, jossa en ole koskaan viihtynyt. Pistin kaffet tulille ja odottelin joskos tämä tunne ottaisi ja katoaisi. Sillä se ei ole normaalia. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja päätin ottaa tämänkin yhtenä seikkailuna. Varustauduin suurella annoksella sietämistä ja ihmisten kanssa kommunikointiin tarvittavalla asenteella. Rinkka siis pykälään ja menoks. Suunnaksi otin Helsingin, joka kaikessa kauheudessaa peloitti minua suuresti. Tuumin kuitenkin selviäväni siitä varsin hyvin jos vain en liikaa joudu mieltäni altistamaan kiireelle ja stressille. Olin sopinut tapaavani hyvän kaverin, joka kaikessa pituudessa oli hyvä tuki ja turva ettei mieli päässyt flippaamaan.

Aikani kuluttua saavuin hermostuneesti helsinkiin ja shokki oli suuri. Se ihmisten paljous vain häkellytti ja korpeni kutsui minua jo silloin luokseen takaisin. Olisin varmasti lähtenytkin mutta olin sopinut tapaavani kaverin ja päätin että sen nyt ainakin toteutan. Odotellessani häntä kulutin aikaani rautatieasemalla ja päätin vastoin kaikkia vastojani napata muiston tuosta paikasta. 

Mihin vain siirsin katseeni (jos sen suostuin nostamaan kahvimukini kannesta) niin tätä näkyi. Ihmiset juoksivat ja huusivat, kävelivät ja humisivat, se jatkuva humina mitä ihmisistä tulee on jotain kammoittavaa ja käy korville.

Aikani kun katselin muurahaisia kantamassa neulasia kekoon joka ei koskaan valmistu, pääsin vihdoin morjestamaan kaveriani ja edes vähän kevyempään menoon siirtyen.

Vielä viimeinen vilkaisu .

ja poistuminen paikalta, jos vaikka ulkona saisi ilmaakin sisäänsä ilman sitä hajuvesikylpyä.

Törmäsin siin kaveriini ja mentiin hetkeksi istumaan sisätiloihin ennen kuin tarvitsi taasen liikkeel läksiä. Sana jos toinenkin raathattiin ja ihmeteltiin muailman menoa. Se menee niin lujaa ettei tälläinen kulkija siinä paljon tunnu,

Kiitos helsinki siitä ravistelusta että mie ainakin tiedän sen, että sinä et ole nyt, etkä koskaan tule olemaankaan paikka jossa viihdyn kauemmin kuin on pakko.

Tunnelmointi tämän ajatuksen jälkeen.

No aikani tosiaan kun tuolla pyörin ja riittävästi seuranneena menoa ja meininkiä, mieleni sanoi "pois täältä ja mieluusti heti" Uskomatonta mutta en pistänyt vastaan tuota komennusta ollenkaan. Lähdin palaileen kohden omaa koloa ja omaa elämääni. 

Koskaan kun ei voi tietää mitä mutkan takana on ellei mene sinne katsomaan, niin lenkin kautta oli tällä paluumatkallakin mentävä. Tälläkin kertaa se kannatti ja olin pudota polvilleni "voiko tämä olla totta vai flippasko mieleni helsingissä" Törmäsin nimittäin tilanteeseen, jota en vielä muutama viikko sitten olisi uskonut. Ennen kun tarkennan yhtään enempää, niin meitä Kulkijoita on todella vähän ja toisen Kulkijan tapaaminen voi olla elämää mullistava ja hymyn huulille tuova tilanne.

Niin siinä on nyt sitten käynyt että kaksi Kulkijaa törmäsivät toisiinsa ja katselevat samaan suuntaan kera karvatassujen <3 Thanks hun and I will be there soon again <3



Näihin tunnelmiin Kulkija siis päätti oman tarinansa ja uskoisin että saamme tulevaisuudessa lukea ei yhden vaan kahden Kulkijan tarinoita. Mutta jättäkäämme nyt hetkeksi nämä kaksi nauttimaan toisistaan ja katselemaan huomista yhdessä.

Best wishes <3

Ah ja voih!

Tossa kun kahtelin miten Combin valot saa vaihettua uusiin (siis koko helahoito ei pelkästään polttimot) Niin selvis että sarana jolla kansi kääntyy auki ja avaa teltan samalla, on rikki, sökö, hajalla, paskana. Pikkasen meinas alkaa sylettään mut noh onneks on aikaa ennen reissua ja siihen mennessä se tulee olemaan täysin kunnossa ja parempi kun uusi. Sitten saa niitä ihailevia ja kummastelevia katseita kun pieni mintunvihree (tjsp) sorsa vetää hassua pientä kärryä perässään pitkin pohjosta :) 

Eli siis pikku hiljaa korjaillaan ja sitten taas kahtotaan mistä repee seuraavaks ja sitten korjataan taas. Ah ja voih tätä elämän autuutta.

Niin siis kyseessä on siis tämän näkönen laitos.