Isojärvi! 24-25.08.13 (Osa 1)
Ja niin taas on Kulkija ollut seikkailemassa, luonnonkauniissa maisemissa. Kohteeksi tällä kertaa valiintui Isojärven kansallispuisto Kuhmoisissa.
Vain muutamia aikoja takaperin, Kulkija otti yhteyttä ystäväänsä Mystikkoon ja alkoi vaativa suunnittelu reissua varten. Hetki jos toinenkin vierähti teknologiaa hyödyntäen ja reaaliaikaisia viestejä vaihdellen. Aikaa kului ja suunnitelma selkeytyi. Viikonlopun reissu Isojärven kansallispuistoon.
Suunnitelma kun selkeytyi, pakattiin ratsu ja lähdettiin liikkeelle. Tälläkin kerralla luotettavana ratsuna toimi peltihepo. Huomiota herättävän värisenä auto käänsi katseita myös. Tosin Kulkija ja Mystikko ei tätä huomannut, vaan keskittyi vain liikkumiseen ja maisemien ihmettelyyn. Aikaa kului ja maisema vaihtui mutta vihdoin he olivat perillä.
Auto tyhjäksi ja vilkaisu alueen karttaan.
Ukot kun ovat liikkeellä, niin aina pitää vertailla kokoo. Tällä kertaa voiton vei Kulkija reppunsa kanssa.
Kartan tutkailua. Eksymisen riski on nimittäin suuri, kun nämä sankarit on liikkeellä (eikä aina edes kartan tutkailu auta).
Vihdoin oltiin valmiit, eli reput pykälään ja polulle. Joku oli joskus kertonut, että merkityt reitit merkataan... Mitä! Juu'u merkatut reitit merkataan. Seuraamme siis merkatun reitin merkkejä.
Maasto oli miellyttävän vaihtelevaa ja välillä joutui vähän tekemään töitäkin. Kulkija ja Mystikko ei kuitenkaan tästä lannistunut. Eteenpäin mentiin ja luontoa seurailtiin. Sitten heidän eteensä ilmestyi jotain käsittämätöntä. Nimittäin majavat pitivät majaansa seudulla. Todisteeksi, luonnon oman talttaajan aikaansaannoksista piti kuva jos toinenkin ottaa.
En sitten tiedä harrastaako majavaiset isottelua tai jotain, mutta tämä on jo aika vakuuttavaa jälkee.
Koska matkaa oli tarvottava "satoja kilometrejä" ja vain parissa päivässä, niin taukoja piti myös pitää. Kuin tilauksesta sellainen paikka löytyi.
Hattua ei ole vahingoitettu yhdessäkään kuvaussessiossa, vaan tässäkin kuvassa hän lepäilee Kulkijan polvella.
Näin siis matka jatkui, kohden suunniteltua leiripaikkaa. Välillä mentiin ylös.
ja välillä tultiin alas.
Näin Kulkija ja Mystikko taivalsi pitkin ja poikin kansallispuiston maisemia. Mystisiä palojälkiäkin matkalla näkyi.
Kulku siis jatkui ja jatkui ja vähän vielä jatkui, kunnes vihdoin pääsimme perille Vahterjärven laavulle ja mitä tehdään ensimmäisenä kun leiripaikalle päästään?
Pistetään tulet tietenkin ja kun tulet on niin sitten kahvia. Hahaa luulitteko jo päässeenne Kulkijan kahvi maininnasta :D Ei sitä ei tule koskaan tapahtumaan.
Nythän on käynyt niin, että tuo piristeistä mahtavin on saavuttanut uuden tason. Kulkija on itse paahtanut kahvipavut ja myllyttänyt ne. Herkku siis vain paranee ja paranee.
Matkalla tuli myös kuvailtua videoita, joten kipinkapin osoitteeseen https://www.youtube.com/user/SealedFate1981 josta löytyy myös viedoita Kulkijan toisesta harrastuksesta.
Jatkuu seuraavassa numerossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti