Rotumääritelmä: Kulkija [homo ambulo]

Kulkijat ovat luonnonvaraisina eläviä, ihmisen kaltaisia kaksijalkaisia, jotka alkavat ikäväkseni olemaan sukupuuton partaalla. Tähän varsin miellyttävään yksilöön voi törmätä melkein missä vain missä metsää on enemmän kuin 10m X 10m alue. Heillä ei ole sen suurempia kriteereitä asuin alueensa suhteen, ainoastaan se että luonto pitää olla siellä.

Kulkijat liikuvat niin yksin kuin laumassakin mutta lauman koko ei useinkaan ylitä 5 yksilöä. Heidän tarkoituksenaan on kulkea aina kun vain on mahdollista. Joitakin kulkijoita on onnistanut ja he ovat löytäneet kumppani kulkijan jakamaan kuljettua polkua. Osa kulkijoista joutuu, vähäisen lukumääränsä takia, kulkemaan yksin mutta koskaan he ei lakkaa etsimästä.

Sain tämän jälkeenpäin kuvissa näkyvän yksilön houkuteltua, vaivojani säästämättä, heille yhteisen houkuttimen ansiosta.

 Tätä kuvassa valmistuvaa ainetta ei ole vaikea saada suomesta mutta sen valmistus on oltava juuri tämä esitetty tyyli. Kahvi on monen kulkijan suuri houkutin ja sen tekemiseen vaaditaan pannu ja nuotio. Muuten valmistettu kahvi ei oikein tunnu toimivan niin hyvin.

Saatuani kulkijan houkuteltua luokseni hän suostui muutamiin valokuvauskojeella otettaviin näytteisiin. Hivenen kulkija aluksi arasteli tuota outoa ääntä pitävää kojetta mutta tottui siihen pikaisesti

Alkeellista viestitää käyttäen tämä yksilö kertoi matkansa määränpään olevan hänelle tuntematon järvi.

 Jälkiselvittelyn ja tutkimisen ansiosta selvisi tuo järven nimikin, jota me ihmiset kutsumme pääjärveksi. Kulkijamme suureksi murheeksi tuolta järveltä löytyi suuri rakennus, jota meidänkin kielellä kutsuttaisiin huvilaksi. 

  Tästä vähän pettyneenä kulkijamme kääntyi takaisin. Tiedustelin häneltä hetken kuluttua suunnitelmista uusiksi ja hän kertoi tarvitsevansa mietiskely hetken.

Mietiskeltyään tarpeeksi lähti kulkija jatkamaan matkaansa kohden seuraavaa määränpäätä. Se oli hänelle jo ennestään tuttu. Yhtä tuttu kuin kyseisen paikan möröt. Lähdimme kulkijan kanssa siis kohden Valkeajärven aluetta. Matka olikin kohtalaisen pitkä ja jossain vaiheessa pääsin valokuvauskojeellani todistamaan kulkijan tapaa levätä.

 Tässä on selkeä todiste siitä kuinka kotonaan kulkijat ovat luonnon keskellä ja jos alkaa väsyttään niin nehän pötkähtää minne vain lepuuttamaan itseään.

   Kun kulkija oli mielestään levähtänyt tarpeeksi hän viittoi minut mukaansa, jotta pääsisimme jatkamaan matkaamme.

Kuljimme yhäti hämärtyvässä illassa kohden mörkojen maita ja tunnustaa pitää että pikkasen tuppasi alkaan jännittään vaikka kulkija vakuutteli minulle kaiken olevan hyvin. Tuolla matkalla kulkija osoitti taas äärettömän taidokasta toimintaansa metsässä. Kulkijathan on myös tunnettuja siitä että jos he ei halua tulla nähdyksi niin he ovat täysin näkymättömiä luonnossa. Tätä todistaakseen kulkija pyysi minua pysähtymään aloilleni ja seuraamaan mitä hän tekee. Kuinka sitten kävikään? Kulkija katosi täysin metsän peittoon ja osoittaakseen taitojaan hän lupautui näyttäytymään valokvuasukojeelleni. Eli tämä kuva todistaa kulkijoiden äärettömän suuren taidon hävitä täysin metsään ja vain koska te ette näkis kuinka hyvin tämäkin yksilö katoaa metsään niin hän suostui näyttäytymään valokuvauskojeelleni.

 Eikö he olekkin taitavia? Miettikää nyt jos hän ei olisi suostunut näyttäytymään vaan olisi hävinnyt tuonne metsään niin te ette näkisi kuinka hyvin hän muuttuu täysin näkymättömäksi.

Seuraava tilanne aiheuttikin minulle sitten suurta surua. Seuraamani kulkija vain laskeutui polvilleen ja kutsui muita kulkijoita (varsinkin naaras kulkijoita) luokseen.

 Ikäväkseni ja hänen ikäväkseen kukaan ei vastannut...

Onko kulkijamme kohtalo määrännyt hänet kulkemaan iäisyyden yksin noissa karuissa mutta hänelle kodiksi verrattavissa metsissä? Tuleeko kulkijamme koskaan löytämään tuota kadonnutta naaras kulkijaansa? Onko hänen kohtalo näin ollen sinetöity? Tätä emme voi tietää vielä. Tulen jatkossakin seuraamaan kulkijan kulkua ja siitä myös teille kerron. Maailman pitää saada tietää että kulkijoita on vielä ja maailman tulee saada tietää että he ovat käymässä vähiin. Teidän tulee myös tietää että kulkijoiden kanssa voi olla varsin mukavaa liikkua. Älkää siis arastelko vaan katsokaa saatteko houkuteltua kulkijan kahvinne ääreen. Mutta muistakaa vain nuotiolla valmistuva kahvi voi kutsua kulkijan luoksenne.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.

Kiitän teitä tämän raportin lukemisesta.

(jatkuu ensi numerossa)