Jottain pienoista.

Tässä tuntuu joskus unhoittavan ihan ittensäkkin kun tuon kulkija tempauksia on seuraillut. Jotain sekin on sentäs miussa herättänyt ja se vasta tuntuukin oikein hyvältä. Toisaalla joutuu välillä ihmettelemään että mikäs se perinne nyt sitten onkaan (tässä toki kahtellaan tuota retkuilu puolen aspektia). Jotain sentään siitäkin keksinyt ja jotain mitä on luullut keksivänsä onkin jo joku kesinyt aiemmin. Häilyvä raja tuo perinne on joten päätin sitten seurata vain omaa syräntä ja sitä kautta luoda kunnioitusta esi-isiä kohtaan. Ne vasta niitä rehellisiä kulkijoita olikin. Se on oikein silmiä avartava ja mieltä ylentävä kun tajuaa että kaikki ei tarvikka olla ja kaikkia ei tarvikkaan tehdä niinkuin nyky-yhteiskunta vaatii. Miekin tällänen työtön tohelo, eli yhteiskunnan silmissä joittenkin mielestä ehkä jopa hylkiö. Ai miks? saattaisi joku kysyä. Noh ensinnäkin siksi että en nyt ihan joka päivä tuonne työkkärin sivuille menkkään kahteleen niitä avoimia paikkoja (missä muuten iso osa on sellasta korkeammin koulutettua hakevaa) On sekin kait hylkiön osuus kun ei ihan keskellä sityä asustelekkaan. Tääl pirkanmaan perämettis onkin vaan niin älyttömän hyvä oleskella ja kierrellä noita lähi seutuvia. 

No jopas tuo meinas taas karata aiheesta. Eli perinne. mikä se on? millon se oli? mitä vaatii että joku asia muuttuu perinteeks? Miulle esimerkiksi perinteeks on muodostunut se että vähintään kerta vuoteen käväsen tuol pohjosis viikon tai kahen retriitillä. Tämä vuosi ei ollut poikkeus ja ei kyl ole ens vuoskaan. Inari täältä mie tulen vaikka kuinka estellä koittaisit (Inari on muuten tässä kohtaa sitten se kylä tuolla ylhääl eikä suinkaan tytteli jonka nimi vois olla vaik Inari) Toukokuussa ratsuni siirtyy kohden E75 ja sitä posotellen ylös ja ylös kunnes ollaan tarpeeks ylhääl. Mökin mie sieltä tällä kertaa nappaan. Mut se ei kyl sisällä mitään moternia kotkotusta kuten sähköä tai juoksevaa vettä. Lampi siin kuulemma vieres on ja jos sattuu sopivasti niin saattaa sieltä lounaan napata ja miks ei iltastakin. Eli siis milloin joku asia on perinnettä ja mitä perinne sanana oikeasti tarkoittaakaan? En ole kato sellanen koreasti... anteeksi korkeasti piti sanomani, koulutettu jässikkä vaan ihan tällänen tavan tallaaja jolla on tavan harrastuksia. Kulkijan seuraaminen avas kyllä silmät ja se riemu ja suru täysin sensuroimatta mitä tietyissä kohtia koki, oli jotain niin alkukantaista ja ennen kaikkea AITOA. Huh sanosin jos se tuntuis liian vaatimattomalta sanoa niin.

Täs päivänä eräänä kun läksin tohon mehtään kulkemaan ja mietiskelemään niin törmäsin kuin törmäsinkin kulkijaan taasen. Ei se kyl ollut sama kulkija mutta kaiten niil syrän samoin toimii. Tällä kulkijalla oli vainen liian siro askel verrattuna siihen jonka olen pari kertaa tavannut.

Päätinpä sitten lähteä seurailemaan repolaisen reittiä ja pitkän tovin sainkin sitten seurailla. Aika monen moisen maaston läpi tuo tuntu kulkevan mutta laiska se ol kun mahollisimman helppoja reittei kulki. Seurailin repolaista tosiaan pari tovee, kunnes näinkin jo että repolaisellekkin tuli ikävä helppoa ruokaa ja lämmintä paikkaa viettää yö. Hän siis oli päättänyt kuleskella suoraan erään maatilan alueille. Mie tälläsenä kaksjalkasena en sitten tohtinut enää seurailla. Olishan siellä isäntäväki saattanut ihmetellä että mikäs mie olen ja jos huonosti olis käynyt niin suolaa olis tuonne istumalihaksiin saattanut iskeytyä. En siis tohtinut enää repolaista seurata.

Mutta tuo reissu oli kyllä taas aika avartava ja jälleen haaveeni sai lisää pontta. Kyl mie viel niitä tarinoita kertoilen kaikille halukkaille ja varsinkin jos sopivasti houkuttelee kahvilla ja tulilla niin enköhän mie sitten kaappaa tuon matkassani nykyään kulkevan kirjan ja ala kertoilleen tarinoita ja ihan mistä vaan. Niin ja kirja ei taida olla kyllä sellanen kirja mitä ekana saattaisi luulla mutta tarvihee miun vähän tuttavuutta hieroa hänen kanssa eka että kumpainenkin pääsee ujoudestaan eroon ja jos hyvin käy niin saattaa tuo yhteiskuvakin tulla kysymykseen. Mutta se onkin sitten taas toinen tarina.

(jatkuu ensi numerossa)